Terra Preta, syvänmusta ja poikkeuksellisen vilkas multamuoto, herättää yhä enemmän huomiota puutarhalehdissä ja luonnonsuojelujärjestöissä. Chemnitzin puutarhanäyttelyssä aihe esiteltiin käytännönläheisenä hankkeena. Siirtolapuutarha-alueella näytetään, miten yksinkertaisista puutähteistä syntyy maanparannusaine, joka säilyy pitkäaikaisesti maaperässä.
Pyrolyysi pihapiirissä: puu muuttuu arvokkaaksi biohiileksi
Jens Pape, siirtolapuutarhaliitossa hallituksen jäsenenä toimiva asiantuntija, kuumentaa Kon-Tiki-pyrolyysissa puuta, josta syntyy biohiiltä. Uuni koostuu kaksoiskerroksisesta teräsrummussa: sisäkammio kapenee pohjaa kohden, kun taas ulkokuori on alhaalta avoin, jolloin ilma virtaa alhaalta ylöspäin. Pape asettaa ensin ohuen kerroksen puutavaraa sytytysmateriaalia käyttäen. Kun vakaa liekki palaa, hän lisää uusia puupaloja – aina maltillisina annoksina, jotta liekki pysyy kirkkaan ja puhtaan eikä savua synny.
Ratkaisevaa on, ettei puu pala täysin tuhkaksi. Aluksi puussa oleva vesi haihtuu, sitten palavia puukaasuja vapautuu, jotka syttyvät pinnalla ja muodostavat näkyvän liekin. Alla oleva puu jää kuumaan, vähähappiseen vyöhykkeeseen ja hiiltyy sen sijaan, että muuttuisi tuhkaksi.
Samanaikaisesti maaperän asiantuntija Ursula Weiß Dresdenin teknisestä yliopistosta esittelee yksinkertaisemman menetelmän: hän täyttää oksista peltirasian, asettaa sen suurempaan metalliastiaan ja kuumentaa, kunnes sisällä oleva puu hiiltyy. Lopputuloksena syntyy syvänmustaa, kevyttä biohiiltä materiaalista, joka muuten usein päätyisi jätteeksi.
Amazonin maaperästä suomalaiseen puutarhaan
Terra Pretan idea on peräisin alun perin Amazonin alueelta. Siellä 2000-luvun alussa kuvattiin erittäin tummia, viljavia maaperätyyppejä, jotka erosivat selvästi muuten ravinneköyhistä sademetsämaaperästä. Tutkijat havaitsivat, että nämä maaperät eivät syntyneet luonnollisesti, vaan ihmiset rakensivat niitä pitkän ajan kuluessa. Tähän sisältyi puuhiilen, orgaanisten jätteiden, lannan ja keittiötähteiden lisäämistä.
Yhteinen nimittäjä Amazonin ja Chemnitzin välillä on tässä biohiili. Se on erittäin huokoista ja sillä on laaja sisäpinta. Näihin onteloihin voi sitoutua vettä ja ravinteita, lisäksi ne tarjoavat elinympäristön maaperän mikrobeille.
Tutkimukset osoittavat, että oikein käytettynä biohiili voi parantaa maaperän ravinteiden varastointikykyä ja vedenkantokykyä, erityisesti kevyissä tai köyhdyneissä maalajeissa. Pitkäaikaiset kenttäkokeet raportoivat vakaammista sadoista ja paremmasta maaperärakenteesta, mutta korostavat, että vaikutus riippuu aina paikasta, maalajista ja viljelytavasta.
Biohiili ei ole lannoite vaan erinomainen varastoija
Chemnitzin esittelypuutarhassa Weiß tekee selväksi, ettei biohiili yksinään ole ihmemultaa. Heti valmistuksen jälkeen se sisältää tuskin ravinteita. Se toimii pikemminkin kuin tyhjä sieni: erinomainen sitomaan ja pitämään ravinteita, mutta ei aluksi pysty ravitsemaan kasveja. Siksi hän suosittelee hiilen ”lataamista” ravinteilla ensin, esimerkiksi kompostissa.
Kompostissa orgaaniset materiaalit hajoavat jatkuvasti, jolloin syntyy ravinteita, joista ilman lisäainetta osa huuhtoutuu pois. Kun biohiiltä sekoitetaan joukkoon, nämä ravinteet kiinnittyvät sen huokosiin. Samalla komposti muuttuu ilmavammaksi, paremmin ilmastuvaksi ja maaperän elämä vilkastuu. Kun komposti on kypsää, se levitetään penkkeihin. Näin ”täytetty” biohiili päätyy maahan yhdessä humuksen ja mikrobien kanssa. Ajan myötä voi kehittyä erittäin vakaa, tumma, murumainen maaperä, joka pitää vettä paremmin ja menettää ravinteita hitaammin. Se muistuttaa historiallista Terra Pretaa, mutta on mukautettu kotimaisiin olosuhteisiin.
Käytännön havainnot osoittavat, että biohiiltä sisältävät penkit pysyvät kuivina kausina pidempään kosteina ja lannoitteet hyödynnetään tehokkaammin. Asiantuntijat kuitenkin huomauttavat, ettei pidä odottaa ”välittömiä ihmeitä”, vaan pikemminkin asteittaista maaperärakenteen paranemista useiden vuosien aikana.
Paikalliset kierrot kalliiden säkkien sijaan
Biohiiltä on nykyisin saatavilla säkkitavarana kaupasta, usein suhteellisen korkeaan hintaan. Valmistajasta ja laadusta riippuen se maksaa puutarhakaupassa tai verkossa usein noin 15–30 euroa kymmeneltä litralta.
Chemnitzin esimerkki tekee selväksi, miksi monet pienviljelyharrastajat harkitsevat oman tuotannon aloittamista. Leikkuujätettä, oksia ja puumaisia puutarhajätteitä syntyy joka tapauksessa. Kun ne muutetaan pyrolyysillä biohiileksi, hiili ja ravinteet säilyvät pitkäaikaisesti omassa puutarhassa. Yksittäisille puutarhureille ammattitason Kon-Tiki on kallis, mutta yhdistyksille tai yhteisöille yhteishankinta voi olla kannattava, tai voidaan kokeilla yksinkertaisempia itse rakennettuja ratkaisuja, kunhan turvallisuus ja päästöt huomioidaan.
